Hoinamoinen, (poikakaveri väänsi nimimuunnelman Väinämöisestä, kun käänsin hänelle Kalevalaa :D) rakas pieni suikeroni täyttää tänään kokonaisen vuoden! Siinä missä Rillan kanssa aikoinaan tässä vaiheessa pyyhittiin hikinoroja otsalta ja huokaistiin helpotuksesta siinä toivossa, että kaikki pentuhölmöilyt olisivat vihdoin ohitse - ja olivathan ne onneksi - voisin klikata Hoinan ensimmäisen vuoden ikuiselle repeatille elämäni nauhurissa. Miten ihana ja vaivaton onkaan pieni, viaton bordercollielapsi voinut olla! Jos olet jostain syystä jäänyt paitsi Hoinan tarinasta, tämä päivä on mitä parhain sen lukemiseen - tai ehkä jopa uudemmankin kerran.
Melkein jokainen tuttu ja vieras vastaantulijakin on joskus kysynyt minulta, miksi Hoinan nimi on se mikä se on. Mistä nimi tulee ja tarkoittaako se jotakin? Hoina on nepalilainen sana, jonka bongasin aina yksittäisenä, hauskalta kuulostavana sanana poikakaverini puheessa. Sen kirjoitusasu ja lausuntakin asettuivat suomalaiseen suuhun niin luonnollisesti, että erään kerran automatkalla tuumin sen olevan kiva nimiehdokas mahdolliselle uudelle koiralle. Innoissani mainiosta ideasta kysyin poikakaveriltani sanan käännöstä tekstiviestitse - "voi kunpa se tarkoittaisi jotakin jännittävää!" - mutta vastaus oli lievä pettymys. Hoina on kieltosana, joka vastaa aika pitkälti englannin "there isn't (something)" eli että jotakin ei ole jossakin. Lisäksi ho-verbi (joka siis kielletään muuttamalla se hoinaksi) on itsensä esittelyn olla-verbi. Jos siis haluan sanoa, että minun nimeni ei ole Hoina, sanoisin sen näin: "Mero naam Hoina hoina." :D Hauskin juttu tässä on se, että nimen hokeminen onkin pitkälti riittänyt ainoaksi Hoinalle osoitetuksi kielloksi. Ehkä se oli käänteinen enne?
Huolimatta siitä, että on kyse lapsen suuresta päivästä, emme pidä juhlavastaanottoa, vaan vietämme puolet päivästä tokoguru Elina Niemen koulutettavina ja toisen puolikkaan harjoittelemme pyöräspringerissä ravaamista. Lisäksi saatamme hieman heitellä Hoinaperon lahjaksi saamaa hienoa pinkkiä frisbeetä... :) Varsinaiset kemut meillä on vasta sunnuntaina, kun koko L-pentue pääsee tapaamaan toisiaan agilityvalmennuksen merkeissä! Onnea ihana!