Minoon sitte onnesta soikiana!

Huomasin tänään ihmetyksekseni, että Kennelliitto on laskuttanut minua kennelnimitodistuksesta. Prosessissa meni siis huomattavasti luultua vähemmän aikaa - alle kolme kuukautta - ja nyt FCI, Kennelliitto ja rotujärjestö ovat myöntäneet minulle kennelnimen Minoon sitte. Olen aina rakastanut suomen kielen murteita, ja valitsinkin kennelnimeni kunnioittamani murteen ja äiteeni virallisen kielen, pohojammaan, mukaan. Tarkoitus on siis jonakin päivänä saattaa maailmaan pohojalaasia uhoojia, koska vaatimattomuus on komiaa ja sopii häjyylle kakaroolle!

Pentuja ei nyt tietenkään ole lähiaikoina tiedossa, mutta onhan minulla se yksi haave, joka minut sai tähän hulluun ajatukseen kasvattamisesta ryhtymään. Ja jos haaveestani ei koskaan mitään tulisikaan, niin onpahan minulla ainakin pirun komia kennelnimi sitten loppuelämäkseni! :D Blogin osalta kennelnimen saaminen ei aiheuta mitään muita muutoksia kuin yhden linkin lisää yläpalkkiin. Sieltä klikkaamalla pääsee lukemaan alustavista kasvatusmietteistäni ja joskus sitten pentusuunnitelmista, kun sellaisten aika on. Muuten blogi pysyy aivan samana kuin ennenkin, sillä olemmehan ensisijaisesti jatkossakin ihan vain Bea, ukkeli ja Team HoiChhai ja asumme yhä osoitteessa hapsutassu.com. Mukavaa loppuviikkoa kaikille!

Kuntoutumista kameramasennuksesta

Olen ollut viime aikoina todella saamaton kamerani suhteen. Kuvien siirtely laitteelta toiselle ja läpi käyminen on tuntunut ylivoimaiselta, ja siksi myös kuvaaminen itsessään on vähentynyt huomattavasti. Siirsin vasta eilen koneelle tupaantulijaiskuvatkin, jotka on sentään otettu ennen huhtikuun puoliväliä. Niistäkin piti tehdä hieno merkintä tänne blogiin. Ehkä laitan ne vielä jälkijunassa itselle muistoksi?

Pari viikkoa sitten olimme kuitenkin mökillä useamman päivän lomalla, ja silloin vannotin itselleni, että koirista on ainakin pakko ottaa vesipetokuvia. No, muita en sitten ottanutkaan, ja otettujakin kuvia vastaan luonto yritti tehdä kaikkensa, kun kuuroileva sade ilmestyi aina heti rantaan päästyäni ja loppui aina, kun sain siitä tarpeekseni ja lähdin katoksen alle suojaan.

Koirilla on edessä melko rauhallinen kuukausi. Voi olla, ettei kumpikaan kilpaile elokuussa - ainakaan, mikäli pääsemme Hoinan kanssa Topteamin valintatilaisuuteen. Kummankin kanssa käymme kuitenkin ainakin pari kertaa viikossa aamutreenailemassa hallilla, koska molempien kanssa täytyy viilailla keppiosaamista ja Chhainalla vahvistaa vielä ripeämpiä kontakteja. Itselläni on vielä viisi viikkoa töitä edessä, minkä jälkeen pääsemme toivottavasti pitämään viikon kahden verran yhteistä lomaa koko perheellä, ennen kuin koulut ja armoton puurtaminen taas jatkuu. Osan ajasta vietämme takuulla mökillä, mutta vielä on harkinnassa, onko varaa ja halua lähteä ulkomaanmatkalle vai tehdä vain roadtrip Suomessa. Kotimaan kohteiden osalta saa ainakin ilomielin laittaa vinkkejä, jos tietää kivoja kaupunkeja, leirintäalueita tai nähtävyyksiä ja tapahtumia syyskuun alussa!

Moni on varmaan Instagram-seinältämme jo päässytkin näkemään, että kasvilaatikkomme ovat alkaneet antaa jo ensimmäistä satoa korjattavaksi. Olemme päässeet kokeilemaan jo pinaattia, salaattia, punajuuren naatteja sekä retiisejä, ja tänäänkin on tarkoitus tehdä tortilloja oman maan salaattisekoituksella täytettynä, kun entinen luokkakaverini tulee Turkuun kyläilemään. Myönnän, että kohottelin aikanaan hieman kulmakarvoja Herra B:n kasvimaainnostukselle, mutta omakohtaisen kokemuksen jälkeen voin kyllä sanoa, että mikään ei voita sitä tunnetta, kun kädet ovat täynnä itse kasvatettua ruokaa! :)

Tuotetestissä Jokke Tsokka -kävelyvyö

 

Viime viikolla koimme iloisen yllätyksen: Hain aamupostia, ja puuskahdin mielessäni, kun näin postilaatikossa pienen paketin. Olin juuri tekstaamassa Herra B:lle, mitä hän on tilannut tällä kertaa, kun katseeni osui paketin nimilappuun - siinähän luki Hapsutassu.com! Kiirehdin äkkiä sisään avaamaan kuorta, ja sieltä paljastuikin Jokke Tsokka -kävelyvyö, jonka Jokke lähetti meille tuotetestaukseen. Tuote oli minulle sinänsä jo tuttu Peten Koiratarvikkeella työskentelyn ajoilta, mutta koskaan en ollut sitä testannut. Kotoa meiltä kylläkin löytyy canicross-setti vöineen, turvalukkoineen ja hihnoineen sekä toinen kevyempi kävelyvyö joustohihnoin. Ensi reaktioni oli siis, että liekö tälle sponsorilahjalle mitään käyttöä, mutta tarkemmin ajatellen toinen kevyempi kävelyvyö tullee tarpeeseen, kun teemme vaelluksia ja toisen tähän asti silloin käyttämä hardcore canicross-setti on tähän tarkoitukseen aivan liian tuhti.

Vyö pääsi testiin heti ensimmäisenä iltana iltalenkillämme. Ensimmäinen kompastuskivi oli kuitenkin mystinen lukkoviritelmä, jonka lopulta päättelin olevan tarkoitettu vedon tasapuoliseen jakautumiseen kummallekin puolelle taluttajaa. Mukana ei tullut joustohihnaa eikä mikään aikaisemmista joustohihnoistamme ollut tähän kytkettävissä, joten käytimme aivan tavallista hihnaa. Alla olevan kuvasarjan vasemmanpuoleinen lukkokuva näyttää mielestäni parasta tapaa kiinnittää hihna - etenkin, jos remmistä löytyy tuollainen metallirengas. Ainakin aiempien vöiden perusteella erilaisiin turvalukkoihin ja toisaalta luotettavaan kiinnitykseen tottuneena ajattelin heti, että jos hihnan kiinnittää oikeanpuoleisen lukkokuvan mukaisesti, hihna pääsee liian helposti avaamaan pistoolilukon itsekseen.

Tähänastisiin vyökokemuksiimme verrattuna Jokka Tsokka -kävelyvyössä parasta ovat ehdottomasti keveys, venymättömyys ja heijastimet. Toinen aiemmista vöistämme on nimittäin tehty venyvästä materiaalista, jolloin vyö ei koskaan istu ylle tiukasti, vaikka sitä kuinka kiristäisi. Tuo lukitussysteemi oli kyllä hieman arvoituksellinen, ja pahin pelkoni onkin, että ymmärsin sen jotenkin totaalisen väärin! :D Lisäksi olisin toivonut vyöhön joustohihnaa ja jonkinlaista pehmustetta tai muuta leveämpää tukea selkään, mutta näitä Jokke tarjoaa onneksi vyöhön helposti liitettävinä lisävarusteina. Vyön varsinainen lukko on muovinen, eikä sitä olla suojattu vedolta, joten kaikki mahdollinen vyöhn kohdistuva veto kuormittaa lukkoa. Tuotetestauksemme perusteella Tsokka toimiikin parhaiten nimenomaan hands free -kävelyvyönä, jota käytettäessä koiran ei ole tarkoituskaan vetää. Mitä todennäköisimmin vyötä tullaan siis jatkossa näkemään koiravaelluksillamme käsien armollisena vapauttajana. Suurkiitos Jokelle kahden paimenen ja omistajan menoon loistavasti sopivasta tuotteesta! :)

Tämän merkinnän tuotteen meille ystävällisesti tuotetestaukseen sponsoroi:

Yllättäviä vetoja harrastusrintamalla

Voi vitsit. Meille on tapahtunut kaikenlaista pientä mukavaa sitten viime kirjoituksen - osasta olen turinoinutkin jo treeniblogin puolella. Nyt meillä on kuitenkin pari pientä mutta jännittävää uutista kerrottavanamme, joten oli pakko tulla kirjoittamaan. Ensin kuitenkin ihan peruskuulumisia: töissä menee mukavasti ja työsopimuksen ajallinen puoliväli on jo ylitetty; pikkusiskoni ehti käydä täällä Turussa muutaman päivän vierailulla; Chhainan keppitreenit edistyvät hiljalleen, ja kasvilaatikoilla on käytävä päivittäin hihkumassa, mitä uutta juuri tänään on näkyvissä.

Sitten niihin uutisiin. Herra B nimittäin ilmoittautui tänään ensimmäiselle koiraharrastuskurssilleen ikinä! Kyseessä on Varsinais-Suomen pelastuskoirien järjestämä tutustumiskurssi, jossa ensimmäinen kerta on puhtaasti teoriaa, kaksi seuraavaa ovat koirattomia maasto- ja rauniotutustumisia sekä viimeinen kerta koirallinen etsinnän alkeiskerta raunioilla. Tämä ei suinkaan ole mikään uusi villitys, sillä jo heti Nepalin maanjäristysten aikaan Herra B sanoi rauniokoiratoiminnan olevan mielenkiintoista ja innostui kuullessaan, että sitä on täällä Turussakin. Samaiseen yhdistykseen on siis meilailtu jo pari kuukautta takaperin. :) Minä ja Hoina lähdemme tietysti peesissä pitämään hauskaa ja toimimaan tarvittaessa henkilökohtaisina kääntäjinä teoriaosuuksilla.

Toinen uutinen koskee agilityrintamaa eikä oikeastaan vielä ole juuri mikään uutinen. Minulle se on kuitenkin ollut iso asia. Haimme nimittäin Hoinan kanssa tämän vuoden TopTeamin POT-ryhmään, eli kaikentasoisille potentiaalisille koirakoille tarkoitettuun valmennusporukkaan. Rehellisesti sanottuna en edes kuvitellut, että olisimme päteviä hakijoita, mutta kun pitkäaikainen koirapiiriystäväni Jenna sanoi meidän tulleen hänen mieleensä TopTeam-mainoksesta (kiitoskiitoskiitos! ♥), tutustuin asiaan lähemmin. Luettuani ilmoituksen moneen otteeseen totesin, että todellakin: tällä kertaa huippuvalmennukseen pääsyn kriteerinä ei kerrankin ollut jo korkeammissa luokissa kisaamista. Niinpä olemme tällä viikolla olleet kiireisiä, kun on pitänyt nauhoittaa ennakkotehtäviä. Minun on jotenkin vaikea uskoa, että koskaan nollaratoja tekemätön koirakko tiimiin huolittaisiin, mutta sanotaanko, että repeäisin riemusta jo siitäkin, jos pääsisimme suuren seulan läpi kotihallissa järjestettävään valintatilaisuuteen. Se olisi meille jo suuri luottamuksen ja uskon valaja: että meissä on jokin mahdollisuus, vaikka se ei tulosten tasolla näykään.

Kuvissa näkyvät ainakin pinaatin, papujen, korianterin, basilikan,
kesäkurpitsan, retiisien, salaattien ja pinaattikiinankaalin (pak choin) alut.

Huomenna lähdemme töiden jälkeen pienelle, mukavalle mökkilomalle, jota varten kauppalistat grillattavista, ristisanatehtävät sateen varalta ja uimakamppeet alkavat olla kasassa ja yhtä valmiit lähtöön kuin mekin! Reissusta palattuamme tuleekin olemaan mukavaa nähdä muutos kasvimaalla! Seuraava viikonloppu meneekin sitten kaksipäiväisissä kisoissa Raumalla Hoinan kanssa yhdistettynä vanhojen ystävien tapaamiseen. Ei huono heinäkuun alku! :)