Tupaantuliaiset olivat ihanat. Koko päivä oli ihana. Rakkaita ja iloisia ihmisiä tupa täynnä, vaikka viime hetken muutoksiakin piti tehdä. Huomasimme nimittäin edellisenä iltana astuneemme ehkä hieman liian suuriin saappaisiin suunnitelmalla kahdenkymmenen vieraan mahduttamisesta 35 neliöön. Niinpä peruimme juhlien kaveripuolen ja päätimme järjestää paikallisille nepalilaisille erikseen pienempiä peli- ja ruokailtoja myöhemmin. Päätös oli erinomainen, sillä istumapaikkoja ei nytkään ollut koko ajan kaikille tarjolla, mutta silti oli helppo keskustella vieraiden kanssa, kun porukka oli tarpeeksi pieni.
Tarjoamisiakin oli ilokseni riittämiin ja reilusti ylikin. Pyöräytin itse kaksi maustekakkua, joista toiseen lisäsin vielä appelsiinijogurttia ja minttukrokanttisuklaata, sekä pellillisen mokkapaloja. Lisäksi äiti debytoi uransa voileipäkakkutaiteilijana ja onnistui loistavasti! Jopa minä, joka en muuten ole moisista välittänyt, pidin tästä versiosta ja erityisesti äidin koristeluista olen ylpeä. Ehkä äitikin vielä jonakin päivänä ymmärtää, että ihminen voi olla luova ja osata koristella ja piirtää ilman, että on mikään Picasso. :)
Iltapäivällä kävimme vielä porukalla paikallisessa ravintolassa päivällisellä ja hämyisessä nurkkapubissa jälkiruokajuomilla. Ruoka oli jälleen erinomaista ja annoskin juuri sopivan kokoinen, mutta illalla sain kamalia vatsanväänteitä. Syytän häikäilemättömästi päivällistä, sillä enhän minä toki ahmisi niin paljon herkkuja, että tulisin huonovointiseksi!
Vaikka olisi tehnyt mieli jäädä istumaan pubiin pidemmäksikin aikaa pelailemaan korttia tai muita paikan tarjoamia seurapelejä, lähdimme kuitenkin takaisin kotiin käyttämään koirat lenkillä ja saunomaan uusien ihanien saunatamineiden kera. Muita saamiamme lahjoja olivat pullollinen itse tehtyä omenamehua, silitysrauta, äidin ja iskän "vanha" viinilasisetti sekä keittiöpyyhe ja palasaippuasarja. Lisäksi mummi ja pappa toivat mökiltä tuliaisina myös pussillisen suppilovahveroita ja lasipurkit sekä sienipikkelssiä että marjahilloa - me kun olemme olleet niin harmissamme siitä, ettemme itse ole ehtineet mökille asti syksyn satoa korjaamaan!
Lämmin kiitos vielä kaikille upeaa ja aurinkoista päivää tekemässä olleille, ja lopuille ystäville ja tutuille: Olette aina tervetulleita! Vaikka me asummekin nykyään täällä kansallisessa pepunreiässä, ei täällä elo ole yhtään hassumpaa. Kyllä tänne uskaltaa tulla - ainakin käymään! :)
