Oma koti kullan kallis

Olemme pian asuneet kuukauden uudessa kodissamme, ja tästä on kyllä tullut niin koti kuin vain olla voi. Ei ehkä yllätä, että sisustusintoni on taas päässyt valloilleen... Onneksi sentään ei tännekään ole tarvinnut hankkia juuri mitään uutta - pari valaisinta, matto ja kenkäteline. Tilan määrä on aivan luksusta edelliseen verrattuna, ja koska ikkunoita on kahteen päinvastaiseen ilmansuuntaan, täällä on todella valoisaa. Olemmekin jo nyt harmitelleet, että tästä on joskus opiskelujen jälkeen lähdettävä pois, sillä muuten emme varmaan muuttaisi tästä seuraavaan kymmeneen vuoteen ainakaan! Lisäksi asuinalue on ihana: lapsiperheitä ja koiranomistajia naapureina, yölenkeillä ei tule ketään vastaan ja vieressä ovat niin kuntopolut metsässä kuin isot pellotkin!

Koska meillä on yhdistetyt sisarussyntymäpäivät ja tupaantulijaiset sekä sukulaisille että minun ja Herra B:n kavereille jo huhtikuussa täällä Turussa, on ollut hirveä hinku saada paikat siihen mennessä kuntoon. Makuuhuone tosin on vieläkin täynnä laatikoita ja likaisten ikkunoiden näkeminen suorassa auringonvalossa alkaa melkein itkettää, mutta onneksi vielä on monta viikkoa aikaa. Sitä ennen ehdin kestitä vielä monet vieraat ja leipoa tarjottavaa pakkaseen. Nyt voi ihan erilailla tulla yövieraitakin, kun on enemmän tilaa ja yksi lisävuode vuodesohvan lisäksi. Maltan tuskin odottaa, että saan kaikkia ihania ystäviä tänne Turkuun!