keskiviikko 18. maaliskuuta 2015

Kettu Repolainen pilven reunalla...



...hännällään huiski menemään! Eilen pikkusiskoni soitti ja keskeytti minun ja Herra B:n ravintolaillallisen (Masalassa, missäpä muualla!) huohottaen ja huutaen: "Missä sä oot? Siis taivaalla on ihan sairaan isot revontulet, koko automatka Porvoosta ja näkyy kotipihaltakin!" Onneksi meillä oli enää mangolassi litkimättä, ja se vedettiinkin sitten sellaista vauhtia, ettemme siinä paljon ehtineet mausta nautiskella!




Jo kaupungin keskustassa näki - kun osasi katsoa - että taivas oli tavallista vaaleampi, ja naapuripelloilla kävimme toteamassa taivaankannen keskipisteessä sykkivän koronan. Tuntia myöhemmin pääsimme vihdoin heittäytymään selinmakuulle Ruskon pelloille huovan päälle ja aloittamaan hurjan kuvaussession.




No, kuten tuosta alla olevasta kuvasta näkyy, saapumishetkellä koitti pettymys, kun taivaalla näkyi enää himmeästi vihreää. Odotus kuitenkin palkittiin uudella roihulla, ja samaan paikkaan löysi sen parin tunnin aikana muutama muukin. Herra B:lle näin selvät revontulet olivat ensimmäiset ikinä, ja olipahan mahtavaa kokea juuri yhdessä se hetki - ja mahtavaa, että ensimmäinen kerta sattui vielä olemaan poikkeuksellisen upea näytös! Omat kuvani on otettu taas tavan tapaan ilman jalustaa - milloin kamera maahan, vilttimytyn tai kenkien päälle tuettuna - mutta Herra B:n vielä kamerassa odottavat, jalustalla otetut kuvat lienevät aika huikeita!



Ei kommentteja :

Lähetä kommentti