keskiviikko 17. syyskuuta 2014

Dilledong

Tovi on taas vierähtänyt viime kirjoituskerrasta, mutta paljon ei ole muuttunut. Nelson on kotiutunut etälaumaamme hienosti, päässyt trimmaajalle kehuttavaksi ja kynittäväksi sekä alkanut hoikistua. Hoina aloitti juoksunsa, joten meillä - tai ainakaan Hoinalla - ei ole nyt hetkeen asiaa kotikäynnille. Chhaina on yhä oma hassu itsensä (jos et usko, katso Instagram-videoita!) ja alkaa korkeuden puolesta saavuttaa aikuiskokoaan. Painonsa puolesta se on sisaruksiin verrattuna melkoinen sintti - vain 11 kg! Minä olen viettänyt lähes joka illan yli puoleen yöhön asti koulukirjoja lukien, ja sen vuoksi jokainen päivä enemmän tai vähemmän toistaa itseään seuraavana.


Hoinan tilanne minulla pyörii koulujuttujen jälkeen toisiksi eniten päässäni. Olen tehnyt sillä nyt kahden viikon ajan kohdennettua huolellisuus- ja malttitreeniä, mutta onnistumisprosentti on yhä 2% luokkaa. Stressi - oli se sitten positiivista tai negatiivista - muuttaa Hoinan ihan täysin. Kuten olen herra B:lle monet kerrat kertonut, Hoina is unlearning everything she used to be pro at. Vai miltä alla oleva video teistä näyttää? Kun Hoi tekee vastaavan suorituksen ja pyydän sitä tekemään kunnolla, se yrittää aina vain enemmän, tekee aina vain huonommin ja stressaa aina vain enemmän. Chhainan treenivuoron ja vartin kotimatkankaan aikana Hoina ei lakkaa läähättämästä ja melkein yskimästä boksissaan: se ei palaudu.

Lajin vaihto on ollut mielessä ja siihen on moni kannustanutkin. Mutta mistä löydän lajin, joka ei vie Hoinaa kierroksille ja korosta sen reaktiivisuutta arjessakin? Toko on samanlaista kuin agility, joskaan ei toki yhtä kiihkeää, mutta kuvio on samanlainen. Sillä ainoalla hakukerrallakaan Hoina ei ennen käskyä kuule muuta kuin käskyn ja sinkoaa sitten 200% nopeudella metsään. Siellä se teki hienosti, koska homma oli meille täysin leikkimielistä eikä vaadi niin paljon tarkkuutta, mutta ylisuuret positiiviset stressikierrokset se sai aikaan sielläkin. Seuraava kokeilumme juoksujen jälkeen on rallytoko, jossa voin koko ajan tsempata Hoinaa. En millään haluaisi laittaa 2,5-vuotiasta koiraa eläkkeelle, mutta totuus on se, että kun olemme vähentäneet harrastamista, Hoina on muuttunut kotonakin. Kun sille puhuu, se ei enää säntää heti hakemaan koko lelukoppaa vaan istuu paijailtavana kuin Chhaina. En ole koskaan kokenut, että Hoina olisi stressissä kotona, mutta tämän muutoksen nähtyäni huomaan, että se on ainakin vähemmän stressissä myös kotona kuin ennen.



Tosiasiassa alun kaltaisia yrityksiä aloittaa aivan keppijonon keskeltä
tuli käsiavunkin kanssa rutkasti onnistumisia enemmän. Halusin vain
onnistumisilla näyttää, että Hoina todellakin osaa kepit yhä. Puomi on
käsittämättömin. Toisessa päässä oli lelupalkka valmiina, puomi on
Hoinan lempiesteitä ja niitä, jotka se taitaa pomminvarmasti. Lopun
kontaktilla näkyy vielä tyypillinen jäkittäminen, kun ei vaan pysty.


Vaikka Chhainaa ottaessani olin sitä mieltä, että Hoina saa olla ykkösharrastuskoirani ainakin nelisen vuotta eteenpäin, olen nyt sattuneista syistä päättänyt panostaa Chhainaan ja laittaa rahani sen koulutuksiin. Hoinan kanssa ei pääse tekemään asioita, joita se osaa, eikä myöskään uusia asioita, vaikka kenen agilitygurun oppeihin menisi. Eniten harmittaa se, että Hoina on aivan mielettömän taitava. Se melkein itkettää. Kun se tekee kepit, kontaktit tai hypyt oikein, se on niin mielettömän hieno, että itkettää ilosta. Minulla on joulun jälkeen varmuuden vuoksi kummallekin koiralle ryhmäpaikka varattuna ATT:n mölliryhmään, mutta alan uskoa, että lopulta vain Chhaina sinne menee. Pikku Chhai sai myöskin lokakuusta eteenpäin kymmeneksi viikoksi treenipaikan aloittelevat tavoitteelliset -ryhmässä, Mynämäen seudun koirakerhossa, mistä olen enemmän kuin riemuissani. Lisäksi ajattelin alustavasti kokeilla pikkulikan kanssa aivan uusia koulutustekniikoita, joten pian kunnolla alkava touhuaminen sen kanssa saa sentään jotakin valoa koiratreeneihin. :)


Olin aikeissa kirjoittaa paljon muustakin, mutta jotenkin tämä aihe vie aina mehut. Ehkä palaan siis asiaan ensi viikolla, kun pääsen eroon ensimmäisestä isosta tentistä. Jos meitä tulee sillä välin ikävä, kannattaa seurailla tuota Instagram-tiliämme (belissahh). Chhainan hullunkurisuus pakottaa minut päivittelemään sitä usein! :)

7 kommenttia :

  1. Me taidetaan olla samassa ryhmässä tossa mynämäen seudun koirakerhon järkkäämässä! Mulla on siis 2,5 vuotias cavalier :)

    VastaaPoista
  2. Voi sentään! Miten Hoina käyttää nenäänsä? Olisko jokin esim. hajutunnistuskurssi sille hyväksi? Koiratanssi? :D

    VastaaPoista
  3. Emmiina: Ihanko totta? Kivaa! Se maanantairyhmä, joka alkaa 6.10.? Siellä siis nähdään sitten! :) Ihanaa nähdä lieroagia! :)

    Nassu: Hoina kyllä osaa käyttää nenäänsä, mutta siinäkin tuppaa vauhti ja ryntäily mennä huolellisuuden ohi. Hoina siis osaa tuoda mulle vaikka puhelimen metsästä, mutta etsii sen päättömällä ryntäilyllä vaikka haisteleekin. Varmasti voisi toimia sekin, samoin kuin muut rennommat ja vähemmän minun rooliani vaativat lajit.

    VastaaPoista
  4. Joo just se! Hih, kiva sattuma! :) Mildalla on nyt juoksu, joten jää varmaan ehkä eka kerta välistä sillä, täytyy vähän kattoa.

    VastaaPoista
  5. No onhan siihen vielä pari viikkoa :) Tämä oli tosi ihana yllätys, joskin ehkä vaarallinen sellainen! Olen aina ihaillut Mildan ulkonäköä, vaikka olen vannonut, ettei enää cavalieria ennen kuin terveydelle tehdään jotakin...

    VastaaPoista
  6. Ootko kokeillut ilman edessä olevaa lelupalkkaa? Jäynälle ei juuri koskaan voi käyttää lelupalkkaa tuolla tavalla, koska jää kyttäämään sitä ja tuloksena on ihan samanlainen puomi, kuin tuo Hoinan jumitus! Minulla on varmaan jostain treeneistä hyvin samanlainen videokin. Samasta syystä en voi laittaa esimerkiksi tokossa ruutuun mitään palkkaa, koska se tuijotti sitä niin voimakkaasti, että vauhti teki kuoleman. Se kyttäsi myös merkkiä samasta syystä. Kaikilla ei vain lelupalkka tai kosketusalusta toimi. :)

    VastaaPoista
  7. Joo siis meillä on usein siellä palkka, jos treenataan vain kontakteja, eikä Hoina koskaan tosiaan siitä mene tuollaiseksi. Päinvastoin se vetää kontaktille kuin hullu ja odottaa vapautusta. Tarkoitukseni oli tuossa kuvata nimenomaan jotakin, mitä Hoina ainakin osaa, ja järkytys oli melkoinen, kun alkoi puomilla kieltämään. Ruudussa toimii palkka vauhdin lisääjänä jne., ei tosiaan kuollut lelu palkkana ole mitenkään erityinen asia. Olisikin, niin tämä selittyisi helpommin! :/

    VastaaPoista