maanantai 1. syyskuuta 2014

Nepa Nelson

Loppuviikosta Saran ja Finan kasvattaja julkaisi Facebookissa ilmoituksen uutta kotia etsivästä cavalierherra Nelsonista. Koska Nelson on meille tutun ja myöskin Loviisassa asuvan koiran jälkikasvua, välitin uutisen heti äidille ja vitsailin, että tässä olisi teille Finan kaveriksi Cherien pentu. Äiti ei koskaan vastannut viestiini.

Lauantai-iltana ajellessani hakutreenien jälkeen Turusta Loviisaan, pikkusiskoni soitti minulle, että hän oli yhdessä äidin kanssa saanut iskän suostuteltua mukaan hulluun ajatukseen. Niinpä kävimme eilen Bigin luona katsomassa pari kuukautta kasvattajan narttulaumassa koiranpäiviä elellyttä Nelsonia. Reilu tunti myöhemmin Nelson istui minun autoni takapenkillä Finan kanssa ja matkasi kohti Loviisaa mukanaan iso matkakassi täynnä tarvikkeita.




En voi vieläkään uskoa mitään aisteistani, kun näen likkalaumamme joukossa viisivuotiaan, 14-kiloisen (huom. Hoina painaa 14 kg, Fina 7 kg :D), turkikkaan ja muutenkin muhkean cavalieruroksen! En kuuna päivänä tarkoittanut vitsiä tosissani, mutta Nelsonin kohtalo iski perheen sydämeen aivan samoin kuin Saran aikoinaan. Herra Nelson kotiutui laumaamme varsin sutjakkaasti, eikä minunkaan paimenillani ollut herralle pahaa sanaa sanottavana. Nelson on kuitenkin leikkaamaton kuten kaikki narttummekin, äärimmäisen turkikas toisin kuin kukaan koiristamme tähän asti ja ylipainoinen. Seuraavien viikkojen aikana Nepa joutuukin yhdenmukaistamisleirille, jossa kyytiä saavat niin miesmasiinat, turkki kuin massakin! :D Lisäksi minä aion henkilökohtaisesti pitää huolen siitä, että herra saa jalostustietokantaan virallisia terveystuloksiakin - vähintään sydänkuuntelun mutta mielellään koko setin kerralla.

Näin ensi näkemältä Nelson on luonteeltaan kovin leppoisa. Se rakastaa rapsuja, seuraa joka paikkaan ja käyttäytyy nätisti lenkeillä. Nepasta tulee mitä luultavimmin eniten siskoni koira, ja ensimmäiset viikot Ellis saakin luoda koiraherraan suhdetta, jotta syksymmällä onnistuvat myös vapaalenkit metsässä. Kuvia herrasta otetaan paremmalla kameralla vasta, kun sen tukevahkosta ruhosta saadaan pari kiloa pois. :D Siihen asti kännykkäkuvat saavat kelvata, eikä niitäkään valitettavasti hetkeen tule, kun minä lähden paimentyttöjen kanssa tänään takaisin Turkuun.

2 kommenttia :

  1. Voi paljon onnea uudesta nappisilmästä!! :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Nepa vaikuttaa kyllä ihan kelpo tyypiltä laumamme jatkoksi! :)

      Poista