keskiviikko 15. tammikuuta 2014

Juoksuja ihmisenpyörässä

Maanantaina palasin yliopistolle yli kuukauden loman ja osittaisen työnteon jälkeen. Hirveästi ei olisi tehnyt mieli takaisin kouluun - etenkään kun en alunperin päässyt norjan kurssille, mutta koska en saanut tässä vaiheessa enää muitakaan kursseja valittua, opettaja otti minut vastentahtoisesti ylimääräisenä mukaan. Ihanaa istua eniten odottamillaan tunneilla tuntien itsensä mahdollisimman epätervetulleeksi vaivaksi.

Mitä lähemmäs yhteishaku hiipii, sitä sekavammat tunteeni ovat tulevaisuuden osalta. Jos jatkan ruotsia mutta päädynkin jossakin vaiheessa vaihtamaan koulua, olen nostanut opintotukea "turhiin opintoihin". Toisaalta minne minä hakisin? Välillä tekisi vain mieli tehdä töitä ainakin ne vuoden päivät, mutta tiedän, ettei se olisi kuin väliaikainen ratkaisu. Jossakin vaiheessa minunkin täytyy tietää, mitä haluan. Kunpa vain tässä maailmassa voisi tehdä sitä, mikä juuri nyt tuntuu hyvältä.


 


Minulla ei ole Hoinasta tähän mennessä ollut varmaan yhtäkään seisotuskuvaa. Tänään likka kuitenkin pönötti useampaankin kertaan pellolla erinäisissä asennoissa, juuri oikeanlaisessa kulmassa, joten räpsin muutaman. Hoinalla taitaa olla biologinen kello hieman väärässä ajassa, sillä se pudotti kaiken vähänkin turkkinsa juuri pakkasiin mennessä. Nyt se on vielä tavallistakin enemmän slim fit -koira. Enkä voi olla huomauttamatta näissäkin Hoin luontaisesta hännän sijainnista: rennoissa peltoleikeissäkin häntä on lähempänä whippetin kuin bordercollien rotumääritelmän kohtaa hännän asennosta.


Muuten meille kuuluu oikein hyvää. Talvi alkaa vihdoin lupailla vuoden ensimmäistä laskettelupäivää, minun ei tarvitse stressata töidenhausta, sillä saan jatkaa unelmahommiani koko kesän ja lisäksi minua pyydettiin pitämään jatkokurssi viimekesäisestä agilityn tekniikkakurssista Loviisassa. Kun tulin lomilta ja töistä takaisin Turkuun, herra B odotti kotona koko asunto siivottuna, musiikki soimassa ja kynttilät palaen. Se oli juuri sitä mitä tarvitsin - tuntea, miten kodikas ja rakas kotimme onkaan. Miten hyvä täällä on olla. Minulla on kaikki juuri niin hyvin kuin asiat voivat olla - jos keskityn vain nykyhetkeen ja unohdan sellaisen vähäpätöisen seikan kuin tulevaisuus.



Hoina 4kk ja Hoina 20 kk - sama ilme on tallella, mutta hui,
millainen mummoilme sillä on jälkimmäisessä kuvassa!


Osa on ehkä treenilokin puolelta huomannutkin, että olemme päässeet Hoinan kanssa takaisin kummankin harrastuslajin makuun. Löysin Lempäälän-reissulla tähän asti parhaiten toimivan lelupalkan: kaksi identtistä, sateenkaariväristä kumipalloa sekä lähipalkkaukseen pienen pinkin agilitypatukan. Pallojen kanssa Hoina ei pääse tekemään itselleen tyypillistä hurrikaanirevittelyä, joten ne eivät leluina nostata sen kierroksia liikaa. Toivon todella, että onni on myötä tästä eteenpäin ja saisin harrastaa tuon upean agikoiran kanssa ilman sen suurempia taukoiluja - vaikkakin juoksutauko lankeaa päällemme taas aivan hetkenä minä hyvänsä...

Olen muuten vähitellen korviani myöten täynnä Hoinan juoksuja. Ne ovat niin pitkät, runsaat ja - pahoitteluni seuraavasta - haisevat. Lisäksi niiden takia maksan vähintään 1,5 kuukauden harjoitusmaksut kankkulan kaivoon joka vuosi. Vaikka olen haaveillut Hoinan pennusta, Hoin luonteessa on alkanut ilmetä hieman liian monta kysymysmerkkiä pentusuunnitelmia silmällä pitäen. Toisaalta siinä on taas vähintään tuplamäärä ominaisuuksia, jotka ovat juuri ihannekoirani piirteitä. Vaikka en aivan näillä näppäimillä ole Hoinaa leikkauspöydälle viemässä, minua kiinostaisi tietää, millaisella operaatiolla muita narttukoiria on operoitu ja kuinka pitkiä aikoja leikkauksesta palautumiseen on mennyt. Myös mahdollisista haittavaikutuksista saa mielellään kertoa. Meillä kaikki likat ovat tähän asti saaneet olla juuri niin naisia kuin ovat halunneet, mutta Hoinan kanssa olen ensimmäistä kertaa tosissani harkitsemassa sterilointia. Osaako kukaan kertoa kokemuksista?

6 kommenttia :

  1. Moikka! Pakko oli kommentoida tuohon sterilointiasiaan. Meillä on molemmat koirat lenikattu: vanhempi pakon sanelemana kohtutulehduksen edessä, nuorempi mahdollisimman pian (2 v) treenitaukojen välttämiseksi. Olen ollut erittäin tyytyväinen tuohon vapaaehtoiseen leikkauttamiseen ja siihen tapaan, jolla se tehtiin. Riina siis leikattiin tähystysleikkauksella Kouvolassa. Koira oli omasta mielestään seuraavana päivänä kunnossa, olisikohan treenitaukoa pidetty 1-2 vko. Erittäin kätevää ja ei mitään ongelmia! Toki tämä on vain yksittäinen kokemus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, kiitos kommentista! Tähystyksestä olen kuullut muiltakin hyvää, mutta sen hinta vähän kirpaisee... Taitaa vaatia pientä säästökuuria ennen kuin moinen tulee ajankohtaiseksi.

      Poista
  2. Tosi jännä miten on ihan sama ilme noissa kuvissa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Älä, tuossa jälkimmäisessä vaan tuo liian vähän avonainen suu saa Hoinan kyllä näyttämään todella vanhalta! :D

      Poista
  3. Hei, minulla on ollut yksi steriloitu narttu. Sitä ennen oli yksi steriloimaton ja sen jälkeen kaksi steriloimatonta. Sen oman narttuni kanssa sujui oikein hyvin leikkauksen jälkeen. Toisaalta, treenikaverillani on ollut kaksi malinoissia, jotka molemmat ovat steriloinnin jälkeen kärsineet virtsankarkailusta. Toinen niistä jouduttiin lopulta virtsankarkailun vuoksi lopettamaan, kun mitkään keinot ja lääkkeet eivät enää tepsineet. Yleensä sterilointi meneekin varmaan hyvin ja helpottaa elämää, mutta ehkä kuitenkin täytyy muistaa, että siinä on myös riskinsä. Ite en uskalla omaa koiraa nyt leikkauttaa juurikin tuon virtsankarkailun pelossa. Tosin, sillä on juoksukin vain kerran vuodessa, aika vähällä pääsee. Kaverin kokemuksia koiran leikkauksen jälkeisistä virtsankarkailuoireista voi lukea blogista: varjo.vuodatus.net , löytyy kun valitsee aiheeksi "terveys".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suurkiitos kommentistasi! Täytyypä selvitellä sitten oikein olan takaa ennen kuin mitään päätöksiä alkaa tehdä. Meillä juoksut ovat tosiaan aika tasan puolen vuoden välein, runsaat, haisevat ja pitkäkestoiset, joten mielellään niistä eroon pääsisi, mikäli koira ei niitä tai muitakaan hormonihökötyksiä biologisista syistä tarvitse. :)

      Poista