perjantai 22. marraskuuta 2013

Tokotentteilyä

Ah, ihana viikonloppu! Pari viime viikkoa ovat olleet kamalan kiireisiä yliopiston osalta, mikä on verottanut aikaa myös Hoinan kanssa oleilulta ja tänne blogiinkin kirjoittelulta. Syksyn projektien deadlinet alkavat kuitenkin olla ohitse, ja minulla alkoi juuri ensimmäinen sellainen viikonloppu, jolloin minun ei tarvitse tehdä koulun eteen mitään. Heti perään seuraa kuitenkin huonompi uutinen: kevään myötä saan sanoa hyvästit perjantaivapaille. On siis nautittava vielä, kun voi!


Iiiiii'm craaaaaazyyyy!


Tuskinpa kukaan on huomannut, mutta päivittelin alkuviikosta koirien sivua Hoinan tulosten osalta. Me kävimme nimittäin viikko sitten Hoinan kanssa Salossa tokokokeessa, josta kotiinviemisiksi lähti kuin lähtikin ykköstulos. :) Olen sanonut alusta asti, että meillä ei ole harrastuksissa mikään kiire kisakentille, enkä ole varma, saanko Hoinaa esimerkiksi ensi vuoden puolella vielä kisakuntoon agilitypuolella. Tokossa meillä on kuitenkin pitkään ollut kaikki muu alokasluokan sisältö hallussa kaunista seuraamista lukuunottamatta, joten päätin pari kuukautta sitten, ettemme jää odottamaan seuraamisen parantumista ja vain sen takia venyttää kokeisiin menoa. Tämän vuoden aikana on nimittäin käynyt harvinaisen selväksi, ettei tuota seuraamista ihan hetkessä saa kuntoon ja että siitä tuskin koskaan saa kympin arvoista. Ei koiran tarvitse minusta olla priimaa kokeisiin mentäessä - riittää, että se osaa liikkeet ja on muuten koevalmis. Henkilökohtaisesti minusta on mukavampi mennä koiran kanssa kokeeseen, kun sinne ei tarvitse lähteä hakemaan varmaa kunniapalkintoa. Silloin onnistumiset tuntuvat paremmilta eikä toistaalta epäonnistuminen ole karvas pettymys. Vaikka tiedän, että moni varmaan ajattelee, mitä ihmettä me teimme tokokokeessa koiran seuraamisen ollessa aivan ala-arvoista, olen ylpeä Hoinasta, sillä en pelkää näyttää akilleen kantapäätämme ja tiesin kuitenkin koko ajan, että ykköstulos olisi aivan mahdollinen.

Valitettavasti olen kuitenkin kuullut, että Hoinan seuraamisasento on johtanut osaltaan juuri siihen, mitä pelkäsinkin ja mitä olen yrittänyt treeniblogissa videoinnilla sekä ongelman seuraamisella ja analysoinnilla ennaltaehkäistä. Jossakin kiertävän jutun mukaan hakatun näköinen asento johtuisi nimenomaan siitä, että olen tehnyt koiralleni jotakin. Tervetuloa vaan seuraamaan treeniblogiamme, tutustumaan treeneihimme ja kertomaan vinkkejä, jos Hoinan työasento niin puhuttaa. Parilla kouluttajallakin on huuli pyöristynyt, kun on nähnyt, millaiseksi kumarakoneeksi Hoina muuttuu kaikessa työssä, oli kyse sitten agilitystä, jumppapalloilusta tai tokosta. Koira oli sellainen jo ensimmäisissä pentuleikkitreeneissään kymmenviikkoisena: vaani, kyyristeli ja halusi tehdä kaiken oikein. Silloin se tosin kavahti pientäkin "oho":a ja kirmasi minusta neljän metrin päähän suostumatta hetkeen tulemaan takaisin. Siitä ei onneksi ole jäänteitä jäljellä kuin se perfektionistiolemus. Jos Hoina huomaa, että jokin ei riitä tai ei ola tarpeeksi hyvä, se ei lamaannu, mutta siitä näkee, että se ottaa hieman painetta. Siksi seuraamisestakin on varmaan tullut meille niin kova kierre.


Emme aio hakea alokasluokasta koulutustunnusta paitsi välttääksemme suurimmat riskit paikallamakuun pilaantumisen takia myös seuraamisten takia. Koska alokasluokassa on kaksi seuraamista, halusin siitä pian eroon, jotta - mikäli saan tehtyä Hoinan seuraamiselle jotakin - seuraamista ei kulutettaisi takaisin surkeaksi pitkäveteisyydellä ja kokeessa toistumisella. Nyt muita avoimen luokan liikkeitä vahvistaessani voin siis jatkaa seuraamisen treenaamista ilman, että minun tarvitsee pelätä koiran puutuvan siihen joka tapauksessa kokeessa. Avoimesta koulutustunnusta voin jo harkita, mutta jos murramme tunnistusnoudon lukon ennen sitä, saatamme myös painella suoraan voittajaan. Seuraavaan kokeeseen ei ole mikään kiire, mutta koska avoimen luokan liikkeistä muutama on jo kisavalmis eikä mikään ole täysin alkeissa, oletan ja toivon pääsevämme treenaamaan voittajan liikkeitä viimeistään ensi kesänä. :) Kevään aikana olisi siis tarkoitus "tenttiä" avoin luokka mallikkaasti!


Catch me if you can! Mona Lisa


Höh, olin aikeissa kirjoittaa tämän merkinnän Hoinan hassuista tavoista, mutta kuinkas kävikään. Se aihe jää siis ensi kertaan! Mukavaa viikonloppua kaikille!

6 kommenttia :

  1. Pyh! Manan seuraaminen meinasi alkuun tulla samanlaiseksi kuin Hoinalla. Onneksi yksi treenikaveri potki mua persiille ja keksittiin moneen kertaan jotain uutta ja kokeiltavaa.. Pitkä, kivinen ja tuskainen tie ollut seuraamisen kanssa! Seisominen on ainut tällä hetkellä joka on hakatun näköinen.. Siihen en taas ole keksinyt yhtään mitään ja olenkin jo luovuttavut ja pistänyt paimenen piikkiin ;)

    VastaaPoista
  2. Onpa inhottavaa, jos tuollaisia ilkeämielisiä juoruja on liikkeellä! En ymmärrä, miksei voi tulla kasvotusten juttelemaan, jos mietityttää jokin. Teillä ei kuitenkaan ole mitään luurankoja kaapissa siltä osin, joten voit hyvin jättää juorut huomiotta :)

    Seuruun pituudesta sitten: VOI/EVL seuruut alkavat olla jo tosi pitkiä eli se kannattaa ottaa huomioon, jos alokkaan kaksi seuruuta tuntuvat liian pitkiltä. Alokkaassahan seuruu kuitenkin jakautuu kahtia ja siinä pääsee kehumaan koiraa välissä. :) Tosin, alossa en minäkään halunnut riskeerata sen paikkamakuun takia kauaa. Siellä kun näkee kaikenlaista.

    VastaaPoista
  3. Taas toi Hoinan matala työasento on ilmeisen hyvä agilityssä, kun siinähän se nyt taitaa olla parempi olla vähän virtaviivaisempi. Kun vertaa omaa koiraani joka on taas hirveän ryhdikäs ja liikkuu rinta rottingilla kokoajan, niin se taas ei toimi agilityssä, vaikka tokossa siitä on hyötyä ja näyttää kivemmalta. Hoinakin tietty näyttää seuratessaankin, että on valmiina sinkaisemaan ihan mihin vaan lelun perään tms.. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pia: Haluaisitko valaista mahdollisesti jopa kaikkia (ai ainakin suurta osaa!) kokeilemistanne keinoista ihan parilla sanalla? Kaikki apu ja kokemus on tarpeen! :-)

      Sarianne: Olen kyllä tietoinen tästä, mutta kun meillä nimenomaan se alku on se, joka ratkaisee. Samalla alulla menee koko seuraaminen läpi, ja toisaalta korkeammissa luokissa lisääntyvät käännökset, lisääntyvät rytminvaihdokset ja askellukset varmaankin pikemminkin parantavat seuraamista kuin huonontavat sitä. Alokkaassakin juoksuun ja juoksusta siirtymät ovat sitä tiiviintä seuruuta, kun käskyn saa uusia.

      Kati: Onhan se noinkin tietysti. :) Ihanaa, kun toit vähän positiivista näkökulmaa asiaan, kiitos!

      Poista
  4. Ok. Se ei käynyt ilmi (tai ainakin meni minulta ohi), että ne on nimenomaan ne aloitukset, jotka on vaikeat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En maininnut sitä tässä, koska tämä ei ole treeniblogi enkä analysoi treenijuttuja täällä, mutta jossakin muualla olen joskus maininnut, että Hoina saattaa tosiaan "seuraa"-käskyn kuullessaan jo laskea itsensä kumaraan, ja tämän havainnon tehtyäni aloin siedättämään jo pelkkää käskyä uudelleen ryhdikkääseen perusasentoon. :) Pahoittelen, jos olin epäselvä!

      Poista