maanantai 30. syyskuuta 2013

Porin bortsut



Tänä viikonloppuna on ehtinyt tapahtua vaikka mitä! Ajattelin alunperin tiivistää koko pakan yhteen postaukseen, mutta koska pelkästään meidän koiratapaamisesta tuli näin jumalattomasti kuvamateriaalia, kerron kaikesta muusta vähän myöhemmin. :) Yksi viikonloppupuuhistamme oli siis kuitenkin Porin päivävisiitti, ja koska sinne suunnalle kerran lähdimme, oli tietysti pakko järjestää pienimuotoinen tapaaminen Porin bortsupoikien, Rillan veljen Veetin ja tämän "pikkuveljen" Lemmyn, kanssa. Jestas, miten upeita pojat olivatkin!




Hoina ja Lemmy löysivät nopeasti toisistaan seuraa, kun Lemmy vain jaksoi sytytellä Hoinaa mukaan leikkiin - Hoina kun oli tavalliseen tapaansa kuin rannalla ei ketään muuta olisi ollutkaan. :D Meidän eilen kuusivuotissyntymäpäiviään viettänyt Finamme sen sijaan piti Veetin kiireisenä ihmeellisine valejuoksuineen? Kotona likka on tyrkyttänyt itseään Hoinalle jo monta päivää, vaikkei Finan juoksun aika ole nyt enkä ole siltä pisaran pisaraa nähnyt lattialla. Rannalla Veetikin aisti rusakon hormonit eikä Finalla tietysti olisi ollut mitään pientä puuhastelua vastaan, joten jouduin sitten joko kantelemaan kahdeksan kilon mölttiä kainalossani tai vaihtoehtoisesti istumaan punanutun takapuolen päällä. Fina tai sen paremmin Veetikään ei tietenkään voinut käsittää moista siveysistuntoa...



Love me, baby!


Hoina ja Lemmy uskaltautuivat vielä ihmeen hyvin veteenkin, vaikkei se lähes kuumasta päivästä huolimatta varmaan kovin lämmintä enää ollutkaan. Etenkin rantaliejujen penkominen oli Hoinasta älyttömän mukavaa ja hyväntuoksuista. Minä en ehkä ollut asiasta aivan samaa mieltä. On ihanaa vastaanottaa mädältä kalalta haisevan koiran yllätyshyökkäys naamalle...




Vasta poikien rinnalla sitä oikeasti huomasi, miten pieni suikero Hoiski oikein onkaan: turkkia sillä ei ole nimeksikään (ihanaa! ♥) ja jalat näyttivät tuolla entistä rimpulammilta. Melkein sai pelätä, että ne katkeavat koirien kisaillessa. :D Pojilla sen sijaan oli muhkeat turkit ja voimakkaat raajat, kuten uroksella kuuluukin olla - pään jämäkkyydestä puhumattakaan. Blondi Lemmy vei lisäksi värityksellään sekä minun että miehen sydämen, mikä näkyy kuvien jakautumisessa kutakin koiraa kohti. Lemmyn kuvista vain alle puolet mahtuivat edes tähän yhteen blogimerkintään! Minäkin haluan vielä joskus oman punaisen paimeneni...





Tuo Yyterin tuntumassa ollut koiraranta oli aivan mahtava. Sillä oli pituutta enemmän kuin olisin koskaan uskonut, ja ellei Fina olisi joutunut tarkastelemaan tilannetta lintuperspektiivistä, olisi koko konkkaronkka saanut juosta sydämensä kyllyydestä. Kiitos vielä Gitelle ja pojille aivan superhauskasta päivästä ja seurasta! Nyt tiedämme, missä tapaamme jatkossakin! ;)



8 kommenttia :

  1. Taas kerran upeita kuvia! Ja vau miten hienoja bortsu poikia :)

    VastaaPoista
  2. Aika upea koiraranta! Olisipa meidänkin lähistöllä tuollainen (ja vielä yhtä autio :D )

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö? Ei tuokaan kyllä mitenkään lähellä ollut, mutta kyllä tuon pari tuntia nyt joskus voi ajaa... :)

      Poista
    2. Espoosta tiedän yhden pienen, joka on usein täynnä koiria, jotka eivät tosiaan ole omistajiensa hallinnassa. :/

      Poista
  3. Aivan ihania kuvia! Vauhti ja hauskanpito välittyy! :) Kiva iltapäivä oli!! <3

    VastaaPoista
  4. vau, mikä paikka. Kyllä meidän kalastelija Neepu ois onnesta soikeena ku tollaselle rannalle pääsis juoksentelemaan:D mut sen täytyy tyytyä tommosiin levälammikoihin + kerran kesässä merenrantaan :D

    aivan upeita kuvia!

    VastaaPoista
  5. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  6. Kiitos kaikille kommenteista! Suosittelen todellakin tuota paikkaa! Sääli, että jouduin itse kantelemaan Finaa suurimman osan ajasta, mutta onneksi poikakaveri takasi tuplamäärän kuvia! :)

    VastaaPoista