Olin eilen illalla pitkän aikaa koneella, sormet näppäimistöllä, valmiina kirjoittamaan tai tekemään mitä tahansa muuta kuin tarttumaan lukiokirjoihin niitä viimeisiä kertoja koskaan. Sitä paitsi blogiin kirjoittaminenhan olisi mitä parhainta harjoitusta äidinkielen esseekokeeseen! No, lopulta simahdin sanaakaan kirjoittamatta Nukkumatin käsivarsille ja vain toivoin parasta. Ihan hyvin tuo ainakin tuntui menevän: jos ei sieltä L:ää tule, niin se on sitten voivoi - ainakin sain aikaiseksi juuri omannäköiseni aineen!
Perjantaina kävimme pitkästä aikaa Fannyn ja Noonan kanssa lenkillä ja kameraan tarttui mukaan muutama ihan aurinkoinenkin otos. Yleensä juuri hienoilla säillä muistan kyllä ottaa kameran, mutta aina joko muistikortti tai akku jää kotiin... Viikonloppuna teimme puolestaan Finan kanssa pienen roadtripin Kotkan ja Turun kisojen kautta Helsinkiin, mutta tuplanolla antaa aina vain odotuttaa itseään. Yritän saada reissusta treeniblogiin parempaakin sepustusta, mutta sen verran sanon, että älkää unohtako pöytää ihmiset! Ei välttämättä ole kovin itsevarma fiilis radalle lähdettäessä, jos se sisältää koiralle täysin uusia esteitä. :D
Lopuksi minun on jaettava ilouutinen, joka saa minut jaksamaan läpi vaikka harmaan kiven - tai jos nyt vaikka ensin vaan psykologian kirjoitusten. Keväästäni on nimittäin näillä näkymin tulossa aivan mahtava! Kunhan keskiviikon puristuksesta selvitään, luvassa on viikon lomamatka Rukalle, töitä ainakin heinäkuun puoliväliin saakka ja mikä parasta - huhtikuun puolesta välistä alkaen treenejä melkein joka arki-illalle! Nyt, kun asun taas Loviisassa, pääsen koska tahansa kentälle omin avaimin, ja lisäksi paitsi että aion itse osallistua koulutusryhmiin, vedän myös ihan ikiomaa agilityn tekniikkaryhmää! Juuri ennen Helsinkiin muuttoani toimin apukouluttajana alkeiskurssilla, mutta nyt olen ensi kertaa aivan omin päin ohjaksissa ja saan toteuttaa treenit mieleni mukaan. Luvassa on siis jotakuinkin samanlaisia treenejä, joita olemme koko kevään Hoinan kanssa tehneet omatoimitreeneissä, ja Hoina tulee olemaan mukana tässä omassa ryhmässänikin. Olen ryhmästä niin innoissani, että pelihousut meinaavat vallan revetä! Ainakin tulemme itse saamaan juuri sellaista harjoitusta kuin tarvitsemmekin ja toivon todella, että myös muut saisivat kurssista paljon uusia asioita radalla hyödynnettäväksi. Tarkoitus olisi saada aikaan keskusteleva ja toisiaan avustava tavoitteellinen pienryhmä, jossa kaikki toimii mahdollisimman joustavasti.
