Uskokaa tai älkää, mutta tämä merkintä on jo vuoden lojunut luonnoksissa. Nyt ajattelin sen kuitenkin julkaista, sillä olihan se jo täysin valmiiksi aikoinaan kirjoitettu. Viime keväänä monikielisyystenttiin lukiessani aloin pohtia omaa kielitaitoani ja erityisesti murrerepertuaariani. Ikään kuin todistusaineistoksi ajattelinkin poikkeuksellisesti kirjoittaa nyt sillä puhekielen tyylillä, jolla normaalistikin puhun.
Must mullei oo mitään sen erityisempää murretta, muuta ku sellanen yleinen puhekieli vaa. Mut sitku mä aloin miettii, nii oonhan mä joskus puhunu murteitaki. Tiiättekste esim. mikä oli mun ensi kieli? No se oli Kotkan murre. Et mä oon ihan varmast joskus pienenä huutanu kurkku suorana laivaleikkipuistos et "emmiä mummi viäl haluu lähtä minnee täält!"
Sit kun mä olin neljä, ni me muutettiin Poriin. Mä en muista sinänsä Porin murteesta itteni kohalta mitään muuta ku sen, että aika nopeesti muuton jälkeen mä itkin äitille Poris keskel kaupunkii lohduttomasti, et "äiti miä en koskaa opi tät Porin kielt"! Myös Putouksen Salme Pasin ja parin porilaisen opiskelijakaverin puhe oli kivan tutun kuulosta, kotoisaa, mut ehkä kuitenki enimmäkseen siks, että se muistutti vanhoista porilaisista tutuista kuin niinkään siks, että olisin ite koskaan niin puhunu. Kaikest huolimatta se Kotkan kieli vaa korvautu sit jollaa muulla versiolla, mut mä en kyl ite osaa sanoo, missä määrin mä oon poria puhunu. Muistan vaan, et Porista Loviisaan mun mukana kulki sana "okra", eli ookoo, ja seki hävis sitte ajan myötä, ku ei kukaan Loviisassa ymmärtäny, mitä mä sillä tarkotin.
Mun mielest mä puhun vieläki sitä murretta, jonka mä sit varmaan viimeistään Loviisas omaksuin. Ihan tällanen peruspuhekieli. Välil mua on harmittanu ja mun suomen kielen opetellu mieskin on sanonu, et on tylsää, ku mä en puhu mitään murretta. Joskus mä kyl mietin, et puhunksmä mitään murretta vaiko enkö. Sen mä ainakin muistan, et ku vaihoin lukioo Hesaan, nii siellä yks luokkakaveri huomautti mun ruotsinlainoista, jotka on vieläki mulle ihan normikieltä. Mä siis nykyäänki sanon helposti tervehdykseks heissan ja lähtiessä melkein aina moido. Musta siinä ei oo mitään ihmeellistä, mut Hesas se näytti olevan hyvinki huomiota herättävää ja sitä seuras usein vähintään kysymys, oonko mä ruotsinkielinen. En ole - jostain syystä mä vaan heittelen ruotsia ja enkkua sinne tänne normaalia puhetta enemmänki ihan tiedostamattani, ihan luonnostaan. Jos joku juttu on ihan täydellinen tai jotkut asiat tapahtuu täysin samaan aikaan, sanon aina, että se on just precis hyvä tai että se tapahtu just precis samaan aikaan. Usein saatan myös automaattisesti vastata sopivaan kysymykseen ingenting, jag vet inte tai vielä useemmin tack, koska varsinkin Loviisassa se vaan tuli osaks puhetta ihan itestään.
Ehkä hauskinta, mitä oon tajunnu on, et isin puheesta on jääny mulle sanavarastoon sellasii sanoja, joita kukaan ei oikeen ymmärrä. Jos mä kysyn keltä vaan, et paljonks joku bungaa, ni mä voisin väittää, että kukaan ei ymmärrä tai pyytää ainaki toistamaan. Sama toistuu helposti, jos kysyy, et onks sul fyrkkaa. Mulle nää on kumminki iskän suusta jääny ihan yhtä normaaleiks sanoiks ku yleiskielenki sanat. Yllättäen mieskään ei ihan heti ymmärrä, jos joskus vahingossa kysyn siltä jotain noita sanoja käyttäen.
Myös äitin pohojalaanen sanavarasto ja äidin puolen suku on tehny pienen vaikutuksensa, minkä huomasin vasta, kun nimesin kasvattini päässilimääseksi ja kaikki kyseli, että mitä ihmettä se tarkottaa. Etenki vaikeeta oli yrittää selittää, et mitä se ny sit oikeesti tarkottaa, ku mikään sana ei oikeen tavottanu sitä oikeeta merkitystä. Emmäkään kyl mitää pohojalaasta oikeesti osaa puhuu, mut silti päässilimäänen on mulle ihan normisana ihan kuten ehtoo tai se, että ku joku on sanonu jotain, ni se on sama ku että "se kehuu, jotta...". Lisäks meillä aina kinastellaan, että mistä ja kenen puolelta meille on tullu sana nappo. Aina meillon saunassa nappoo käytetty, mut kumpikaan vanhempi ei tunnusta sitä sanaa meille opettaneensa. Koussikka se iso kauha kai Kymenlaakson seudulla olis ja kyllä mä senki termin merkityksen ymmärrän, mut nappo se vaan on. Missä päin puhutaan naposta, osaisko joku ilmiantaa, keltä meidän suvusta me oltais se voitu oppia? :D
Tän koko mietinnön päätteeks tulee lähinnä sellanen olo, et mun puhe taitaa kyl olla melekonen sekasikiö vähän sitä sun tätä. Välillä "emmääkään kyl tiä", ku sit taas joskus "mäkään en kyl tiiä". Siskoa taas aina ärsyttää, kun en yksinkertasesti osaa sanoo vaan opiskelija, vaan jostain kumman syystä vaan ja ainoastaan se sana tulee aina ulos itäsuomalaisena oppiiskelijana mulle muuten vieraalla painotuksella. Turkua ei oo mulle tarttunut juur mitään, ku kaikki mun kaverit on alunperin tai vielä nykyäänkin ulkopaikkakuntalaisia.
Viime aikoina eniten mun puhe onkin varmaan muuttunu englannin vaikutuksesta, ku siitä vaan on tullu niin arkinen kieli, et joskus vaan enkunkielinen vaihtoehto tulee nopeemmin kielen päälle. Saatan hyvinki kysyä, et "tiiäksä mitään kivaa restauranttii", ja se ottaa mun omiin korviin ihan yhtä pahasti ku luultavasti sullakin. Must on kumminki hauskaa huomata, et silti ne enkunkieliset sanat saa suomalaisen kieliasun ja taivutukset siinä nanosekunneissa, ku sen sanan sanoo. Vieraist kielist ja niiden sekottamisest sais kyl kokonaan uuenki stoorin, mutta jätetään tää vaan tällaseen pieneen loppukevennykseen: Oon joskus espanjaa opiskeltuani ihmetelly ääneen, miks paavi puhuu telkus espanjaa, ennen ku sit tajusin, et italiaa se taiski puhuu ja kielet vaan muistutti toisiaan tietyissä kohis niin paljon... Osasin siis espanjaa just tarpeeks ymmärtääkseni yksittäisii fraasei italiaa mutten siinä määrin tarpeeks, et oisin tunnistanu, ettei kuulemani kieli ollu muilta(kaan) osin espanjaa! :D
Viime aikoina eniten mun puhe onkin varmaan muuttunu englannin vaikutuksesta, ku siitä vaan on tullu niin arkinen kieli, et joskus vaan enkunkielinen vaihtoehto tulee nopeemmin kielen päälle. Saatan hyvinki kysyä, et "tiiäksä mitään kivaa restauranttii", ja se ottaa mun omiin korviin ihan yhtä pahasti ku luultavasti sullakin. Must on kumminki hauskaa huomata, et silti ne enkunkieliset sanat saa suomalaisen kieliasun ja taivutukset siinä nanosekunneissa, ku sen sanan sanoo. Vieraist kielist ja niiden sekottamisest sais kyl kokonaan uuenki stoorin, mutta jätetään tää vaan tällaseen pieneen loppukevennykseen: Oon joskus espanjaa opiskeltuani ihmetelly ääneen, miks paavi puhuu telkus espanjaa, ennen ku sit tajusin, et italiaa se taiski puhuu ja kielet vaan muistutti toisiaan tietyissä kohis niin paljon... Osasin siis espanjaa just tarpeeks ymmärtääkseni yksittäisii fraasei italiaa mutten siinä määrin tarpeeks, et oisin tunnistanu, ettei kuulemani kieli ollu muilta(kaan) osin espanjaa! :D
Nyt oliski kiva kuulla, et millasta suomee te puhutte ja koska teitä ei ymmärretä?
Vantaalaisena puhun niin yleispuhekieltä, ettei kenelläkään ole ollut vaikeuksia ymmärtää. Ja muka niin neutraalia puhekieltä, ettei puheesta voi tunnistaa mistä päin on kotoisin. Mutta kun asuin Lapissa hetken, niin lappalaiset osasi heti kertoa puheesta että olen kehä kolmosen läheisyydestä. Se siitä yleiskielestä.
VastaaPoistaTosin jostain syystä olen alkanut ja kaiketi yleisesti täällä etelässä on alettu pudottaa d-kirjainta sanojen välistä. "Mä pesen käet", "mä puhistin ne astiat" jne. Aloin kiinnittämään huomiota, että lähipiiri myös tiputtelee d:tä pois. Mutta tekeehän se sanoista sulavammin lausuttavia.
Englannin kieleen vielä. Jenkeissä ollesani au pair kaikki kaverini olivat saksalaisia ja heidän kanssaan kävin päivittäin paljon pidempiä keskusteluita kuin host perheeni kanssa. Näppärästi aivoni ja kielenkantani poimi sieltä saksan aksentin englannin kieleen, josta en ole vieläkään päässyt eroon. Nyt maailmalla matkustaessa aina ja uusiin ihmisiin tutustuessa kysellään, että olenko saksalainen! :D Toki kuitenkin suomi- ja saksa-aksentilla on jotain samoja piirteitä jo lähtökohtaisesti.
Haha, eikä! Ihana kommentti! Kiitos, kun jaoit! Tuo saksalaisaksentti oli aivan loistava juttu, hörähdin ääneen! Tunnistan tuon saman nimittäin itsessäni nyt, kun sen mainitsit! Kun aloimme miehen kanssa seurustella, puhuin hyvinkin kunnolla lausuttua englantia, mutta koska mieheni puhui välillä tahallaan huonoa enkkua, niin nykyään olen aivan järkyttynyt, kun huomaan itsekin puhuvani niin! R on usein ihan suomalainen R, sen ainakin huomaan. Olenkin monesti hihitellen valittanut, miten karseaksi hän on englantini muuttanut! :D Kunnon lausunnasta on tullut sellainen leikillinen "it's veriveri nier!" Keskinäisessä juttelussa se vielä menee, mutta kauhistun, kun huomaan puhuvani samoin myös muiden englanninkielisten kanssa. Kyllä se näköjään vaan tarttuu! :D
PoistaOlen aina itse ajatellut, että PK-seudulla se puhekieli on jotenkin murteetonta - lyhyempiä sanoja mutta ei paljonkaan yleiskielestä poikkeavia sanavalintoja tai painotuksia. Itse asiassa mun piti vielä oikein kokeilla, että miten itse lausun nuo D:n pudotussanat. Tulin siihen tulokseen, että kädet sanon ihan kuten kirjoitetaankin, mutta puhdistaa sanoisin varmaankin juuri puhistaa, mutten yleensä sitä sanaa käytä vaan "putsata".
Kun jäin miettimään näitä sanavalintoja lisää, niin tuli vielä itsellenikin mieleen, että Loviisasta mulle on jäänyt bussiasemaksi sana "dösis". Vielä nykyäänkin joudun aina tietoisesti taistelemaan, etten käyttäisi sitä, koska joko sitä ei ymmärretä tai sitten se vähintäänkin kuulostaa ihan teinikieleltä - mitä se kyllä silloin yläasteella nimenomaan oli! :D
Toivottavasti useampikin innostuisi kommentoimaan, koska näitä murresanoja ja -kokemuksia on todella hauska miettiä ja lukea!
Nappo voisi olla pohojalaanen - miehen äiti on Etelä-Pohojammaalta, ja sana on miehellä käytössä :D mun murre on aikamoinen sekametelisoppa, koska oon asunu Pohojois- Keski- ja Etelä-Pohojammaalla ja nyt Lahessa yli kymmenen vuotta. Noista eri Pohojammaan murteista on jääny osasia puhekieleen, ja tuntuu että ne vahavistuu vähä sen mukaan kenen kans on puheissa enemmän :D Esimerkiksi jos oon vähä pitempään Ylivieskasa (mistä alunperin ite ja meijän suku on kotosin) niin nopiaa puhekieleen tullee takasin tuplana k:t ja t:t(kukkaan, mittään, kettään). Pohojammaan murteisa on palio samaa, mutta myös eroja keskenään - Perhojjokilaaksosa menhän messään, Etelä-Pohojalaaset menöö mehtähän, Pohojois-Pohojammaalla mennään mehtään. Ehkä se oma puhekieli on menny enemmän "yleiskielen" suuntaan ainakin omissa mielikuvissa lahtelaistuessa, mutta kyllä sieltä muiden korvaan aika selvästi se Pohojammaalaisuus kuitenki kuuluu edelleen :)
VastaaPoistaMä en tiedä miksi, mutta mä oon jotenkin koko ajan ajatellutkin, että olisit ehkä Pohjanmaalta! En todellakaan tiedä miksi! Sama on käynyt pari kertaa parin muun tutun kanssa, ja jostain syystä sellainen pohojalaasuusfiilis tulee mulle helposti toisista ihmisistä silloinkin, vaikkei ne (ehkä enää) puhuiskaan murretta. Usein joku puhetyyli tai ulkoinen tapa olla kuitenkin tuntuu semmoselta tutulta, ja sitten oon ihan kummissani, jos se fiilis sitten jossain kontekstissa paljastuu oikeaksi! :D Mistähän mä olen oikeasti sustakin niin keksinyt ajatella - ei me kyllä hirveesti olla kasvotusten juteltu tai ainakaan mulle ei oo jäänyt mitään murretta mieleen. Hassua!
PoistaMyös tuo murteiden hetkellinen tarttuminen sen mukaan, kenen kanssa on, on ihan totta. Meillä äiti alkaa aina veistellä pohojalaasittain juteltuaan jonkun vanhan tuttunsa kanssa tai käytyään sielläpäin. Pienenä me saatettiin kysyä äidiltä kummissamme, että miksi sä alat matkia niitä muita. :D Jostain syystä mulla itselläni Tampereen seudulla "mä" venyy heti "määksi", ja ekana opiskeluvuonna raumalaisen luokkakaverin murre tarttui tosi helposti siksi aikaa, kun oltiin päivittäin tekemisissä - luultavasti Pori-taustan takia.
Sen sijaan Kotkan murretta en ole vielä koskaan vahingossakaan alkanut käyttää uudelleen, vaikka olisin pitkiäkin aikoja vaikka isovanhempien kanssa tekemisissä. Ennen inhosin sitä murretta syvästi, mutta kun olen alkanut sitä aktiivisesti kuunnella ja miettiä, mikä siitä tekee juuri kotkalaisen kuuloisen, olen alkanut pitää siitä tosi paljon. Ja Kotka-Haminan seudultakin tulevat tunnistan kaukaa sellaisesta töksähtelevästä puhetyylistä! Ennen tosiaan pidin sitä epämiellyttävänä ja hieman töykeänkin kuuloisena, enkä voinut kuvitellakaan puhuneeni itse niin, mutta nyt aikuisena siitä on tullut sellainen "oh, ihanaa kotkaa!" -reaktio. Se johtunee jostakin tuttuuden ja kotiseudun kaipuusta. ♥
Mä tykkään kysellä silloin tällöin ihmisiltä, tietääkö ne mikä on nappo. Kukaan muu, kuin yks Etelä-Pohjanmaalla asunut ei oo tiennyt. Sieltä munkin vanhemmat on kotoisin, joten veikkaan että sanan alkuperä on niillä main. Muuten mulla tuntuu olevan aika vähän sieltä päin opittuja sanoja käytössä. Äiti usein käyttää ihan ihme sanoja, joista voi vaan miettiä, onko ne pohojalaasia vai jotain sen omia juttuja. :D Vanhemmatkin kun ovat täällä Varsinais-Suomessa asuneet n. 30 vuotta, puhuvat ihan samalla lailla kuin mäkin, eli murre on hävinnyt. Puhutaan siis myös jotain hyvin samankaltaista perus puhekieltä, kuin tossa kirjotit.
VastaaPoistaMurteet on kiinnostavia, ja monesti tuleekin jonkun kaverin tai perheenjäsenen kanssa puhuttua jotain ihan random-murteita. Englantia käytän myös niin paljon, että monesti tulee mieleen sana enkuksi, enkä muista sitä suomeksi. Toisinaan taas teen ihan kamalia suomennoksia jos oikea sana ei tule mieleen, esim. epäpakata (unpack). :D
Hahhaa! Napon alkujuuret ovat nyt kahden todistajanlausunnon mukaan äitin puolelta! Ilmankos mummi ihmetteli niin, kun joskus kivenkovaa väitimme, että he olisivat napon opettaneet. Nappoa kun on käytetty vain ja ainoastaan Kymenlaaksossa olevalla isovanhempiemme mökillä, joten siksi olemme varmaan yhdistäneet sanan alkuperän sinne. Meillä ihan tavallisissa sähkösaunoissa on vain ollut löylykauha, ja napot ovat sitten olleet mökillä. :)
PoistaMutta kerro nyt ihmeessä, mitä kaikkia ihme sanoja äitisi käyttää! Uteliaisuus heräsi. :) Kiitos kommentistasi, näitä on todella viihdyttävää lukea!
Entäs olenko ainoa, jolle tietyt murteet (ihan samoin kuin joillekin jotkin kielet) ovat hunajaa korville? Että niitä jää vain kuuntelemaan ja makustelemaan, että haa, tää on niin hauskan kuuloista tai että vitsit, ihanan kotoisa olo? Tästä ehkä paljastuukin, että ne ovat yleensä juuri ne itselle suvun kautta tutut murteet. Joskus ne kuitenkin voivat olla toisaalta nimenomaan ne murteet, joita ei melkein koskaan pääse kuulemaan. Itse nautin suunnattomasti, kun Sami Jauhojärvi tai Sampo puhuvat lappilaisittain! Se on jotain niin erilaista ja omaan korvaan epäloogista, että jään aina kuuntelemaan ja analysoimaan, mihin kohtiin niitä H-kirjaimia oikein tulee. :D
VastaaPoistaVieraista kielistä taas unkari on jostain syystä ihastuskieleni ja sellaista, että kun kuulen sitä ihan vaikka ohimennenkin, korvani tuntuvat venyvän ja kasvavan potenssiin miljoona ja kaikki keskittymiseni menee vain kielen kuunteluun, vaikken edes ymmärtäisi kuin muutamia sanoja taikka edes yhtään mitään. Jotenkin kuitenkin tunnistan kielen heti jossain Hesassa Stockallakin (näin on käynyt) ihmisvilinästä erilaisesta intonaatiosta jo ennen kuin kuulen tietoisesti yhtäkään sanaa, ja jo se saa koko huomioni ja kuuloni terästäytymään. :D
Melkein nappoa eli nappua käytetään ainakin Viitasaarella ja Karstulassa.
VastaaPoistaGood information. Lucky me I recently found your website by accident (stumbleupon).
VastaaPoistaI have saved as a favorite for later!