Pääsiäispupun neljä ensimmäistä päivää

Värikästä pääsiäistä! Meidän pääsiäispupumme on saanut tutustua uuteen laumaansa nyt jo neljä päivää, ja pennusta tulee päivä päivältä rohkeampi. Pennun tulo on ihme kyllä ollut Finalle pienempi pala sulatella kuin Hoinalle. Kun Hoina murisee ja yrittää häätää Chhainan pois, Fina jopa asettuu näiden kahden väliin ja katsoo Hoinaa merkitsevästi: "Anna olla. Se on rääpäle." Tänään meillä on jo kuitenkin koko poppoo vetänyt rallia olohuonetta ympäri, joten kauan ei ole tarvinnut muureja murtaa. :)

Chhaista huomaa kyllä jo nyt, että se on aivan erilainen kuin Hoina. Chhaina on sellainen hidas kännipentu, joka ei oikein tajua, minne lelu häviää, kun sen heittää metrin päähän sen silmien alla, eivätkä namitkaan vedä pentua aivan yhtä kierroksille kuin Hoinaa tuossa iässä. Jotakin kertoo ehkä sekin, että pentu ei jaksa syödä koko ateriaansa seisaaltaan vaan valahtaa parin ensimmäisen haukkauksen jälkeen pitkäkseen vatsalleen ja kurkottelee sieltä kipolleen. :D Samoja sukelluksia tapahtuu ulkonakin ihan keskellä mätästä.

Yhtäläisyyksiäkin kuitenkin löytyy: omat tutkimus- vikkelän riemukkaat karkumatkat naapurin puolelle kiinnostavat - toivottavasti vain näin aluksi! - sata kertaa enemmän kuin kenenkään ihmisen lässytykset. Kännipentu on jopa niin nokkela ja kätevä liikkeistään, että välillä kaksi eri suunnistakin lähestyvää kiinniottajaa tulevat harhautetuksi. Lisäksi "unikoulu" on seurannut lähes täydellisesti Hoinan pentuaikaa: kaksi ensimmäistä yötä huudettiin parin tunnin välein, jolloin minä käytin pentua tunnollisesti pissalla ja laitoin sen sitten takaisin nukkumaan reagoimatta enää sen huutoon. Nyt kolmas ja neljäs yö ovat menneet vain yhden pissatuksen taktiikalla, mistä allekirjoittaneen silmäpussit kiittelevät, ja tunnen, että täysin hiljainen ja pissaton yö tekee tuloaan jo ihan seuraavina öinä!

Perjantaina piipahdimme ainoalla tähänastisella sosiaalistumisreissulla Helsinki-Vantaan lentokentällä, kun haimme äidin kanssa siskoni ulkomaan reissultaan. Autossa Chhaina kiljui taas muutaman ensimmäisen kilometrin, mutta muuten likka osasi olla hienosti häkissään. Levähdyspaikalla pentu tuli perässäni hihnassa metsäpolulla kuin vanha tekijä, ja kentällä se meni häntä pystyssä haistelemaan paikkoja, vaikka ihmisiä ja vedettäviä matkalaukkuja vilisi ohitse. Lisäksi torstaina Chhai oli jo neljä tuntia ihan yksin kotona, eikä ollut päästänyt pissan pissaa aitaukseensa! :)

Kävelylenkeille likka lähtisi isompien mukana jo muina pentuina, ja yhtenä iltana sen otinkin mukaan ja kantelin pitkin matkaa naperon potkiessa ja vaatiessa minua päästämään se takaisin omille jaloilleen. Reippautta likasta ei ainakaan puutu! Huomenna käymme kääntymässä paikallisen koiraseuran pääsiäiskävelyn lähtöpisteellä, ja sen jälkeen suuntaamme muutamaa viikkoa vanhemman Batman-sheltin kanssa riehumaan. :)

Ps. Blogimme kuvat ovat taas jonkin aikaa sekaisin, pahoittelen häiriötä!