Tiistaina kävin elämäni ensimmäistä kertaa eläinfysioterapeutin vastaanotolla. Tarkoitushan oli alunperin mennä tarkastuttamaan Hoina muuten vain ja hakea tuntumaa säännölliseen ennalta ehkäisevään kropan huoltoon, mutta kuten ehkä muistatte minun maininneen, Hoinalla löydettiin vahingossa oletettu nivelsidevamma muutama viikko sitten. Lähdimme siis fyssarikäynnille aivan oikean terapian tarpeessa.
Käynti oli todella mielenkiintoinen! Yllätyin siitä, miten pienessä roolissa terapian aikana sitä sai itse olla. Terapeutti otti nimittäin alkuun Hoinan kanssa muutamia harjoitteita, joiden avulla hän arvioi koiran kuntoa ja löysikin heti pari ongelmakohtaa. Pinnaharjoitteessa, jossa Hoinan piti astua noin 10 cm korkuisen riman yli jalka kerrallaan, huomasimme, että toiseen suuntaan Hoina mieluummin hyppäsi riman yli. Samaten kahdeksikon muodossa samaa harjoitetta käyttäessään terapeutti huomautti, että toiseen suuntaan kahdeksikon lenkki oli huomattavasti suurempi. Kun hän sitten alkoi käsitellä Hoinan kroppaa, se osoittautui yllättävän kipeäksi. Toiseen suuntaan kylki taipui vain yläosasta eli lantio oli selvästi jumissa, ja lisäksi lantion kohdalla likka rimpuili ja yritti keksiä kaikkea muuta tekemistä. Niinpä terapeutti otti hetkeksi laserin käyttöön ja jatkoi vasta sitten paikkojen availua.
Vastaanottoaikamme loppupuolella Hoina sai tehdä samoja harjoitteita lyhyesti vielä uudelleen, ja muutosta oli heti nähtävissä. Sain kotiin mukaan läjäpäin jumppaohjeita, ja kipaisinkin heti kotimatkalla Prisman kautta ostamassa jumppapallon. Huomenna käynnin jälkeinen lepotauko on sitten vihdoin ohi ja saamme aloittaa lihaskuntoharjoittelun pallolla. Lisäksi viikon päästä saan kotoa lainaan vielä äidin tasapainotyynyn, jotta saamme liikkeisiin vähän vaihtelua. Myös mäkiperuuttelua tulemme tekemään lähipellon pientareella - ja näistä kaikista kirjoittelen varmasti jatkossakin! Käteni oikein syyhyävät ja vaativat tarttumaan jumppapalloon heti huomenaamulla. Hyvä, että maltoin nämä pari päivää pysyä housuissani!
Oli todella mielenkiintoista nähdä eläinfysioterapeutin toimintaa, ja täytyy myöntää, että kiinnostukseni ammattia kohtaan kasvoi entisestään - ja sen myötä tietysti epätietoisuus tämänhetkisten opintojen suhteen. Oli hämmentävää huomata, miten Hoina yritti viimeiseen asti olla aktiivinen ja tarjota sijaistoimintoja, kun sen olisi pitänyt käyttää kipeää kohtaa. En ole tuollaista aiemmin huomannutkaan, mutta nyt osaankin toivottavasti tarkkailla koiraani paremmin. Ainakin jouluun asti taukoilemme agilitystä ja ennen kentille paluuta käymme vielä uudella fysiovisiitillä. Fyssari oli kuitenkin kovasti sitä mieltä, että kun likka vastasi hoitoon jo noin hyvin käynnin aikana, kuukauden päästä tilanteen pitäisi olla jo aivan toinen, ja koko kuntokuurin jälkeen likan pitäisi taas olla myös agikuosissakin. :)
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti