Menneen talven lomia

Huhheijjaa! Elokuu on ollut melkoista hullunmyllyä. Tuntuu, että lomasta on jo ikuisuus, vaikkei siitä ole viikkoakaan. Kotikaupunki ja vaikka mikä on muuttunut tai vielä muuttumassa, ja ehdinpä minä keuhkokuumeenkin sairastaa sopivasti loman loppuun ja koulun alkuun. Ennen kuin ruotsin ja saksan opiskelu oikeasti alkaa ja pitelen vielä kynsin ja hampain kiinni sellaisesta aarteesta kuin aika, haluan ummistaa silmäni ja palata vielä hetkeksi lomatunnelmiin.

Aloitimme lomamme Lappeenrannan-käynnillä, kun kummiperheeni oli ystävällisesti luvannut meille täyshoidon upeassa kerrostaloasunnossa aivan Saimaan rannalla! Fina jäi perheeni kanssa Loviisaan, joten matkasimme poikaystävän ja Hoinan kanssa kolmistaan kohti itärajaa kahden navigaattorin avustamana. Ei määrä vaan se laatu tuli todellakin todistettua, kun samassa risteyksessä Lumia käski vasemmalle ja Xcoveri oikealle. Toisen mukaan kohteeseen oli määrä saapua puoli tuntia toisen ennustetta aiemmin - ja puolimatkassa laitteet vaihtoivat vielä saapumisaikaa päittäin!

Kuvista voi ehkä päätellä, että pääsimme kuitenkin perille ja nautimme upeista kesäsäistä pienisuuressa rantakaupungissa kummitädin gourmet-ruokia nauttien, paistettuja torimuikkuja ahmien, Linnoitusten yössä laituriravintolan iltateitä hörppien ja laskeutuen kymmenen metriä ylös-alas Saimaan kanavassa. Hiekkalinnoituksia pääsin ihailemaan jo kolmatta kertaa, ja mikä tuuri meillä kävikään: tänä vuonna teemana oli Kalevala, joten herra B sai hänelle vasta kääntäen lukemaani Kalevalaan kuvitukset!

Muutoin emme sen suurempia reissailleet vaan yksinkertaisesti mökkeilimme. Kalaa tuli järvestä vedettyä omiin kitusiin aika määrä, mustikoita poimittua litratolkulla, parit kanttarellikastikkeet keitettyä ja sellaista - aivan ihanaa perusmökkielämää. Minä olen itse varsinainen eräjorma: rakastan hiljaisuutta ja erakkona elelyä, joten jokainen sekunti oli yhtä iloa. Ensimmäisinä ukkosiltoina istuin räpsyttämässä Canonille reilut tuhat mustaa kuvaa, joiden sekaan mahtui parikymmentä valoisaakin otosta. Lukio- ja koirakamuni Josefina käväisi yhden yön visiitillä riehuttamassa Hoinaa ja hyppäämässä pommin vielä lämpimään järviveteen. Finakin liittyi seuraamme jossakin vaiheessa. Hetken tuntui, että kesä ei lopu koskaan.

Valitettavasti lähes koko alkuviikko mökillä oli sateista ja jo syksyisen koleaa, joten ainoan aurinkoisen päivän tullen päräytimme tietysti Toyota-kärryllämme Repovedelle patikoimaan. Köysisillat ja itse hilattavat lossit kiinnostivat sen verran paljon, että reitiksi valikoitui lyhyehkö Ketunlenkki. Samaan oli päätynyt moni muukin - paljon ei viitsinyt pysähdellä, jos ei halunnut jäädä toisten jalkoihin. Koirailijoitakin oli mukavasti liikkeellä!

Viiden kilometrin reitin varrelle mahtui jylhiä maisemia ja tiukkojakin nousuja. Meillä oli eväitä mukana mutta vähän köyhälti, ja paikan päällä harmittelimme, ettemme ottaneet vaikkapa jotakin grillattavaa mukaan. Tarkoituksenamme oli alunperin käydä kiertämässä myös toinen reitti, mutta lopulta päätimme jättää sen väliin, mistä olin jälkeenpäin onnellinen. Minulla alkoi nimittäin jo kotimatkalla kuusi päivää putkeen kestänyt kova päänsärky, jonka aikana parin päivän päästä patikoinnista minulle nousi myös 38-39 asteen kuume. Tauti diagnosoitiin keuhkokuumeeksi ja napsin vieläkin antibiootteja ja käyn seurantakäynneillä terveyskeskuksessa täällä Turussa.

Kuten arvata saattaa, loppuloma meni sitten vähän plörinäksi. Vietimme kyllä ihanat rapujuhlat - joissa teekkari-iskä vastasi juomalauluista - koko perheen ja isovanhempien voimin, ja poikakaverin pikkuserkku tyttöystävineen tuli pariksi yöksi mökkilomalle, mutta olisivathan Alias-taisto, Uno-turnaus, ja petankkisota olleet mukavampia ilman Burana-elvytystä... Olosuhteille nyt ei koskaan voi mitään, mutta niistä huolimatta loma oli kyllä juuri sellainen kuin toivoa saattaa. Erityiskiitokset kuuluvat vieraileville tähdillemme, Josefinalle, Pramsulle ja Kaisalle! Lisäksi vapaiden aikana keksimme uuden harrastuksen - nimittäin geokätköilyn! Vilkaisin piruuttani, löytyisikö mökkimetsistä aarrekätköjä ja olihan siellä! Nyt sitä on sitten rymytty jo kolmen aarteen perässä ja löydetty jo yksi Sveitsistä lähtöisin oleva vaeltava kolikko!

Yliopistopäiviä minulla on takanani jo nelisen kappaletta, mutta oobuelämästä tarinoin lisää toisella kertaa ja viikonloppuisesta agilityleiristä treeniblogissa myös, jahka saan koottua kuva- ja videomateriaalin järkevästi. Nyt kutsuu terveyskeskus ja sitten ainejärjestön grilli-ilta Ruissalossa! Energistä syksyn alkua kaikille! Ai niin PS. Hoina kävi Tellun ja lainahandlerin kanssa hakemassa Heinolan näyttelystä EH:n ja sijoittumassa junioreiden kilpailuluokassa neljänneksi! Kapea naamataulu, vielä huono selkälinja ja kehityskelpoiset sivuliikkeet sillä oli, mutta muuten se on oikein kelpo bordercollie ja tuomari kehui hyvin kehittyneeksi. :)