Onkimista, Hoinan meilletulon vuosipäivää, kanootilla melomista, lepakoiden pyrähdysten pakoilua, juhannuksen perinne-eräjormaolympialaisten häviämistä, aamupalan nauttimista helteisellä laiturilla, Hoinan uimakoulua ja sen vuoksi muutamaa lisänaarmua nahkassa, soutamista, hyvää seuraa, mölkyn nelossijaa (minun osaltani) ja heittokapulan takaisin hakemista (Hoinan rooli pelissä), kuperkeikkahyppyjä järveen sekä palanutta vegeruokaa - sellainen oli meidän juhannus! Vain lentopalloturnaus jäi uupumaan - mutta ei, kesä ei lopu juhannukseen! Nythän se vasta alkaa!
Ps. Opin ensimmäisen pitkän nepalinkielisen lauseeni, joka menee kirjoitettuna suunnilleen näin: Malai nindra lageko chhaina, tara timi sanga paltana manchha. Se tarkoittaa, etten ole väsynyt, mutta haluan loikoilla vieressäsi/kainalossasi. Tärkeimmät opitaan ensin! :)
Aivan ihania kesäkuvia, mahtavia värejä! Ja Hoina on kyllä kovaa vauhtia kohoamassa mun suosikkibortsuksi, tykkään sen olemuksesta tosi paljon :) Ja se vaikutti muutenkin niin hauskalta tyypiltä silloin kun käytiin treenaamassa! Onko sulla muuten jo suunnitelmat ensi vuodelle selvillä? Tai lähinnä se, missä kaupungissa asutte? Nimimerkillä "lähdetäänkö sitten syksyllä taas treenaamaan" :D
VastaaPoistaJep, tärkeimmät ensin! Itse muistan lukion venäjän kurssilta enää vain sen, kuinka sanotaan "tämä on minun olueni/kissani" ja ranskan tunnilta lauseen "rakastan patonkia". Kyllä nyt kelpaa matkustella.
VastaaPoistaKiitos! Olen vaan ollut mahdottoman laiska kuvailemaan järkkärillä mitään - se on saanut vietellä melkeinpä vuoden verran kesälomaa ihan kiitettävästi...
VastaaPoistaHoinis on kyllä ihana kaveri. Rasittavat piirteet siinä on laskettavissa tyyliin vain yhdellä sormella. Treenikaverina se on enemmän kuin kelpokoira, kotona ihana halinalle ja autossa unikeko. Hauskankin tunnistan siitä kyllä heti. :)
Ensi vuoden suunnitelmat eivät todellakaan ole selvillä, ja luulen että reilun viikon päästä tulevien tulosten myötä edessä on vielä suuri mielen kamppailu järjen ja tunteen kesken. Olen ollut aikeissa kirjoittaa asiasta blogiinkin, mutta toistaiseksi hermokohtaukset ovat saaneet pysyä ihan oman mieleni sisäisinä, mistä lukijakuntamme varmaan kiittää onneaan. :D Jos opiskelemaan vie tie, muutan Turkuun, jos jatkan töitä, asun Loviisassa tai Munkassa. :) Palataan siis asiaan parin viikon päästä, mutta treeniseura kiinnostaa ehdottomasti! Olen ollut vaan niin saamaton noiden julkisten kanssa liikkumisessa, kun minulla ei ole ollut koko aikana mitään bussikorttiakaan - todella fiksua kolmen vuoden Helsingissä asumisen jälkeen tajuta asia... Mutta vaikka muuttaisinkin, voidaanhan me järjestää paimentreeniviikonloppu aina silloin tällöin, kun asunto kuitenkin säilyy vapaana Munkkiniemessä. :) Onnea vielä sinulle opiskelupaikasta tätäkin kautta! Kunpa odottaisin itsekin unelmieni toteutuvan, mutta raaka fakta on, että tulosten julkistaminen lähinnä ahdistaa minua. :D
Sarianne: Ehditkin kommentoida juuri samaan aikaan, kun kirjoitin Sirkulle vastausta! Minua alkoi naurattaa aivan mielettömästi tuon kommenttisi jälkeen - tajusin nimittäin, että itse muistan venäjän kurssilta vain, miten sanotaan "tämä on kissani ja tämä on häkki". :D Onkohan meillä ollut sama kirja? Ihan ei vielä näillä tulkkaustaidoilla voi retostella!
VastaaPoista