Arvatkaas mitä. Olisi vain pitänyt luottaa vaistoon reilu vuosi takaperin, kun jätin hyvästit Apinaparkki-blogille. Tuntui hassulta jättää oma, persoonallinen blogi, mutta silloin upea hifistelysivusto näytti hetken ylivoimaisen upealta. Yksipuolisuus alkoi kuitenkin kyllästyttää. Halusin oman, hauskan ja sopivan sotkuisen blogini takaisin! Oma osoitekin astunee taas voimaan parin päivän kuluessa. Ja mikä olisikaan sopivampi hetki avata uusi sivusto kuin maanantaipäivä vain viikkoa ennen vihoviimeisiä lukionpenkillä istumisia? Kohta olen vapaa! Toisin sanoen kohta olen taas paniikissa.
Tämä pikkujyrsijä on saanut tällä viikolla oikein luksusaikaa mamman kanssa, kun juoksunsa aloittanut Hoina (Nii-in! Mihin se pentu meni?) jäi kisamatkalta kotiin, ja me ajoimme kisoista suoraan Helsinkiin niitä vihoviimeisiä kertoja. Herra B oli täällä viikonlopun yli työkoulutuksensa yhteydessä ja huomenna minulla itselläni on viime hetken tsekkaus ennen kirjoituksia - psykologian tentti. Kyseessä on siis suullinen ryhmäkertaus tai -kuulustelutuokio, jossa viimeistään tulee joko helpottunut tai täysin ahdistunut olo. Katsotaan miten käy! :D Tuleva viikko on viimeinen lukuviikko, mutta minä olen onnistunut täyttämään sen jo etukäteen hienosti ainakin treeneillä ja kahden päivän kisaviikonlopulla. Kyllä kannatti löysätä perfektionistin vannetta pään ympärillä! :-)
Koska kyseessä on ällöttävä ja iljettävä ensimmäinen postaus, se on lopetettava vieläkin epämiellyttävämpään kliseeseen: Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin - mukavaa alkanutta viikkoa kaikille ja tervetuloa uuden blogin lukijaksi!
